Robin Hood

Suunnitelmani nähdä tämä ooppera suoraan lavalla saattaa jäädä haaveeksi, mutta Teema tuli hätiin ja näytti väliajankin. Alla oleva video antaa hieman makua nähdystä ja kuullusta.



Ensimmäisenä on ihan pakko kehua (jo paljon kehuttua) librettoa. Riimittely vei minut täysin mukanaan ja nokkeluudet saivat nauramaan ääneen useammankin kerran. Olen kohtuullisen helppo viihdytettävä, jos lähtökohdat ovat kunnossa ja uskallan sanoa, että tässä oli. Runsaasti liikkuvat ja pyörivät lavasteet laittoivat kohtauksiin vauhtia ja muuttuivat seikkailun periaatteiden mukaan hetkessä joksikin muuksi. Erityisesti pidin toisen näytöksen kohtauksesta, jossa apujoukot etsivät Robinia tyrmästä. Pelastajat nousivat lavan mukana vankityrmän yläpuolelle ja laskeutuivat alas kolkkoihin käytäviin taistelemaan ilkeitä koiria vastaan ja kirjaimellisesti räjäyttämään vangit vapauteen.

Lavalla oli ainakin televisiosta nähtynä hyvässä mielessä koulunäytelmä-tyyppistä fiilistä, joka teki nähdystä sympaattista, lämmintä ja innostunutta. Puvustus oli mukavan rouheaa ja panssaripaidat sekä Nottinghamin sheriffin koirat laittoivat pisteen iin päälle. Ykkösmiehityksessä loistikin erityisesti Päivi Nisula sheriffin äitinä. Rakastan ilkeitä, teräviä ja tomeria naisrooleja ja tässä oli taas kaikki paketissa maskia ja ilmeitä myöten. Olin iloinen, että televisiosta kaiken näki lähempää, sillä sheriffiin äiteineen oli todella panostettu. Äidistä tuli mieleen suosikkielokuvani Stardust ja jonkinlainen noitakuningatar Lamian ja Ditchwater Salin sekoitus, joista ensinmainitulta irtosi tukkaa ja taikuudella aikaansaatu kauneus väheni jokaisen loitsinnan myötä. Siispä vauhtia ja vaarallisia tilanteita suosikkisatuni henkeen! Ennennäkemätöntä ainakin itselleni oli hidastettu taistelukohtaus, lopun lauletaan-kaikki-yhdessä puolestaan päätti oopperan perinteikkäämmin. Loppuaplodit tuntuivat hieman vaisuilta, mutta ehkä se johtui kotisohvan etäisyydestä pääkaupunkiin. Peukut pystyyn, että tämän näkisi vielä Areenalta!